Mikä minusta tulee isona? – apuja urasuunnitelmien pohtimiseen

Pauli Raivio · 27 kesäkuun, 2022
Mikä minusta tulee isona - apuja urasuunnitelmien pohtimiseen

Oppiminen on parhaimmillaan itsessään motivoiva ja merkityksellinen osa elämäämme. Lähes jokainen voi kuvailla itseään kertomalla olevansa kiinnostunut kehittämään itseään. Miksipä ei, sillä juuri kasvu ja kehitys luovat kuin itsessään tarkoituksellisuutta elämään.

Oppiminen ja etenkin opiskelu kuitenkin ovat usein myös välinearvoja, joilla saavutamme tavoitteitamme. Näistä korostunein on varmasti tulevaisuuden ammattimme ja urasuunnitelmamme. Varmasti useimmille juuri tulevaisuuteen heijasteltu tavoiteltava elämäntyyli antaa isoimman motivaatiopiikin tietyn opiskelupaikan tavoitteluun ja opinnoissa menestymiseen.

Entäpä, jos ei tiedä mitä haluaa tai ainakaan ei ole varma siitä?

Ei huolta! Tässä tekstissä käymme läpi erilaisia tapoja pohtia omia tulevaisuuden suunnitelmia erityisesti uran ja alan valinnan osalta. Erityisesti teema puhuttelee varmasti opiskelupolkunsa alkuvaiheessa olevia, mutta kaikki hyötyvät varmasti ajoittaisesta itsereflektiosta. Nykyään urasuunnitelmien vaihtaminen ja vaikkapa täysin uuden alan valtaaminen on helpompaa kuin koskaan.

Nykymaailma ei tee valinnoista helppoa

Nykymaailman siunaus ja samalla kirous on se, että mahdollisia valintoja mihin tahansa liittyen löytyy käytännössä loputtomasti. Individualismi korostuneena pohja-arvona myös kannustaa jokaista tekemään valintansa itsenäisesti ja luomaan juuri oman näköisensä elämän ja elämäntyylin. Tämä on tietysti hienoa yksilönvapauden kannalta, mutta toisaalta saattaa aiheuttaa ahdistusta ja tuntemuksen siitä, että on eksyksissä runsaudenpulan keskellä.

Usein valitsemisen paine aiheuttaa myös ristiriitaisia tilanteita. Esimerkiksi lukio-opintojen korostetaan olevan yleissivistäviä ja mahdollistavan käytännössä minkä tahansa alan valitsemisen myöhemmin. Samaan aikaan kuitenkin todistusvalinnan osuus on kasvanut jatkuvasti isommaksi ajaen lukiolaiset tilanteeseen, jossa jo ensimmäisen lukiovuoden valinnoilla voi olla keskeinen vaikutus menestykseen korkeakouluvalinnoissa. Vastaavasti laaja-alaiset oppimistavoitteet ja metateemat jäävät taka-alalle, kun koulut ja opiskelijat optimoivat suoritustaan ylioppilaskokeissa.

Peruskoulunsa päättäneet ammattikoulun käyvät joutuvat tekemään ensimmäisen uravalintansa vieläkin varhaisemmassa vaiheessa jo yläkoulun päättyessä. Harva osaa vielä siinä vaiheessa sanoa varmasti haluaako kokiksi vaiko kenties maalariksi. Isosta osasta mielenkiintoisia aloja ei välttämättä ole minkäänlaista mielikuvaa vielä tässä vaiheessa. Kuinka voisi siis aidosti tietää mitä haluaa?

Kaiken tämän keskellä saamme jatkuvasti somevaikuttajien ja itseapukirjallisuuden ikivihreitä elämänohjeita kuten:

”Tee sitä, mitä rakastat!”

”Usko itseesi, niin pysty mihin tahansa!”

”Seuraa näitä ohjeita päästäksesi taloudellisesti riippumattomaksi!”

Valitettavasti maailma ei ole näin yksinkertainen. Entäpä jos rakastan TV:n katselua ja kotona löhöilyä? Jos uskon riittävästi itseeni, voinko jättää pääsykokeisiin lukemisen välistä ja mennä suoraan kokeeseen? Vai pitääkö minun hakea viidettä kertaa lääkikseen vain sen takia, että se on unelmani? Eikö neljä epäonnistumista kerro jo siitä, että pelkkä usko ja haaveilu eivät riitä? Miksi kaikkien unelma tuntuu olevan se, että ei enää tarvitse tehdä töitä, vaan rahaa virtaa maagisesti ovista ja ikkunoista?

Ongelmista ratkaisuihin – tukea itsereflektioon

Haaveilu ja luja usko eivät riitä, vaikka ei niistä todellisuudessa haittakaan ole sopivissa annoksissa. Raaka totuus kuitenkin on, että minkä tahansa tavoitteen saavuttaminen vaatii määrätietoista työtä.  Tämä kannattaakin ottaa huomioon omia tulevaisuudensuunnitelmia pohtiessa. Jaksatko oikeasti käyttää 3–7 vuotta elämästäsi aiheeseen, joka ei ehkä kuitenkaan kiinnosta sinua.

Kannattaa myös muistaa, että esimerkiksi tietyn alan tulotaso voi olla hyvä ja validi motivaattori sille hakeutumiseen. Vaikka et ehkä kokisi konsultin uraa syvimpänä intohimonasi, voi muhkea palkkapussi korvata ajoittain stressaavan työn. Mistään rahasta ei kuitenkaan kannata uhrata mielenterveyttään tai tehdä vuodesta toiseen asioita, joita vihaa.

Seuraavassa käymme läpi erilaisia kulmia, jotka auttavat pohtimaan tulevaisuuden uravalintaasi. Suurin osa on varmasti suhteellisen itsestään selviä, mutta valmis runko voi auttaa huomattavasti kattavampaan ajatusharjoitukseen, kuin tavanomainen pohdiskelu.

Selvitä mitä alan töissä oikeasti tehdään

Lapsien unelma-ammattien joukosta löytyvät tavallisesti poliisi, palomies ja astronautti. Hieman myöhemmin myös opettaja ja somevaikuttaja saattavat päästä joukkoon, samoin kuin vanhempien ammatit. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että ainoastaan näistä aloista on edes jonkinlainen käsitys. Harva kymmenvuotias kykenee sanomaan, mitä HR-asiantuntija tekee työkseen.

Myöhemmin unelmasoppaa hämmentävät entisestään ikitrendit ja lähipiirin odotukset suosituista koulutusaloista. On helppo hakea tavoiteltuun opiskelupaikkaan pelkästään ympäristön paineen tai kuvitellun palkkatason perässä tietämättä oikeastaan mihin sitoutuu.

Onneksi verkosta löytyy nykyään vastaus kaikkeen. Kannattaa nähdä pieni vaiva sen eteen, että saat oikeasti käsityksen siitä, minkälaisiin työnkuviin unelma-alaltasi työllistytään. Voit myös miettiä, jaksatko tehdä päivästä toiseen selvityksesi mukaista työtehtävää. Esimerkiksi sisällöntuottaja saattaa olla monille unelmaduuni, mutta 40 tuntia viikossa pelkkää materiaalin tuuttaamista saattaa olla yllättävänkin puuduttavaa ja stressaavaa.

Kannattaa myös samoin periaattein tutustua aloihin, joista sinulla ei ole vielä mitään käsitystä.

Mieti, minkälaiseen palkkatasoon olet tyytyväinen

Kukaan ei tule toimeen ilman rahaa, ja Suomessa keskeisen tapa vaikuttaa omaan elintasoonsa on palkan suuruus. Nykyisellään eri alojen palkkatasot ovat kaikkea muuta kuin reiluja, mutta mikäli et aio suunnata politiikkaan tai järjestömaailmaan, kannattaa pelata niillä korteilla, jotka jaetaan.

Karkeasti voi sanoa, että opiskeluvuosien ja tulevan työn vastuullisuus korreloivat korkeamman palkan kanssa. Usein myös joudumme vaihtamaan vapaa-aikaamme enemmissä määrin tulotason kasvaessa.

Uravalintoja tehdessä palkka ja sen mahdollinen kehityskaari kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon. Toisille raha ei ole läheskään yhtä tärkeä elementti kuin oman intohimon seuraaminen, mutta osalle se voi olla ratkaisevin tekijä valinnassa, eikä siinä ole mitään väärää. Netin palkkavertailut ja laskurit kertovat nykyään tarkasti, mitä milläkin alalla ansaitsee.

Pohdi oletko valmis ottamaan vastuuta haastavasta opiskelusta ja työstä korkeamman tulotason puolesta.

Mieti, kiinnostavatko alan opinnot sinua oikeasti

Löytyy aivan liian monta tarinaa ihmisistä, jotka ovat painaneen eteenpäin vuodesta toiseen opintojen tai työn kanssa, joka ei oikeasti kiinnosta tai motivoi heitä. Kenties lähipiirin tai omat luodut mielikuvat ovat ohjanneet tekemään valintoja, jotka eivät todellisuudessa ole omia. Lopulta he tajuavat olevansa väärässä paikassa ja onneksi usein osaavat heittäytyä rohkeasti uuteen alkuun. Toiset taas valitettavasti painavat burnouttiin asti.

Korkeakouluopiskelu saattaa viedä karkeasti arvioituna 5 % elämästäsi ja enemmänkin, jos roikut koulussa pitkään tai teet paljon vaihtoja. Ei ehkä tunnu paljolta nopeasti pohdittuna, mutta itse en olisi valmis luovuttamaan ainutkertaisesta elämästäni mitään siivuja asioille, jotka eivät oikeasti ole edes jollain tapaa lähellä sydäntäni.

Kannattaa toki kuitenkin muistaa, että voimme oppia pitämään asioista, jotka tällä hetkellä tuntuvat vastenmielisiltä. Vain sinä itse voit sanoa, jaksatko työskennellä vuosia jonkin aiheen parissa.

Pohdi realistisesti mahdollisuuksiasi menestyä opinnoissa ja alalla

Kiinnostuksen lisäksi meidän tulisi olla rehellisiä itsellemme pohtiessamme, onko meillä todella rahkeita opiskella tiettyjä aloja. Itse en esimerkiksi pärjäisi teoreettisen fysiikan parissa, vaikka liikkeelle lähdettäisiin kuinka alkeista. Joutuisin näkemään kohtuuttomasti vaivaa pelkästään pysyäkseni perässä, saati sitten menestymään opinnoissa.

Monella on korkeita tavoitteita opintojensa suhteen ja tämä on tietysti hienoa. Olemme kuitenkin erilaisia, vaihtelevin taustoin ja jokaisella on hieman erilaiset oppimisvalmiudet. Jos esimerkiksi lukio-opiskelu on tuottanut sinulle haasteita ja stressiä, ei yliopisto välttämättä ole oikea osoite, vaan ammattikorkeakoulu voi olla parempi ratkaisu.

Vastaavasti toistuva laulukuoropaikka pääsykokeissa voi kertoa jo omaa totuuttaan. Ei ole tarkoitus lannistaa ketään ja on pelkästään upeaa, että ihmiset jaksavat tehdä töitä tavoitteidensa eteen. Kannattaa kuitenkin pitää myös realismi mukana yhtälössä ja pohtia myös muiden vaihtoehtojen hyviä puolia.

Onko alalla töitä ja urakehitysmahdollisuuksia myös tulevaisuudessa?

Kenelläkään meistä ei ole kristallipalloa, mutta kannattaa silti yrittää arvioida hieman omia työllistymismahdollisuuksiaan sekä urakehitysmahdollisuuksiaan valmistumisen jälkeen. Esimerkiksi monet akateemisemmat alat ovat erittäin kilpailtuja ja aitoja oman alan töitä löytyy vähän.

Teknologinen kehitys johtaa myös siihen, että työelämä näyttää tulevaisuudessa täysin erilaiselta kuin nyt. Todennäköisesti suorittavaa työvoimaa ja palvelualojen tekijöitä tarvitaan tulevaisuudessakin, mutta kaikki tietoa ja rahaliikennettä pyörittelevät alat saattavat olla isommassa vaarassa. Tietokone osaa tulevaisuudessa yksinkertaisesti tehdä nämä niin paljon paremmin ja tehokkaammin kuin ihminen.

Mieti, mikä sytyttää sinut oikeasti ja uskalla heittäytyä

Viimeinen ohje kuulostaa arveluttavan paljon lattealta motivaatiopuheelta, josta jo aikaisemmin varoitin. Oman sisäisen palon löytämisellä en tarkoita sitä, että jostain sielusi syövereistä löytyisi pieni juristi tai lääkäri, vaan sitä, että tunnet itsesi riittävän hyvin tietääksesi, minkälainen työ ja ura sopii oikeasti sinulle.

Rakkaasta harrastuksesta ei välttämättä kannata yrittää leipoa itselleen uraa. Esimerkkinä valokuvaus voi olla todella merkityksellistä ja kätkeä sisäänsä loputtomia kehittymismahdollisuuksia, mutta urana se voi olla kivikkoinen ja vaikea. Näin intohimosta voi kehittyä taakka.

Yksittäisten sisältöjen ja tekemisten sijaan kannattaa pohtia omia luonteenpiirteitään ja arvojaan:

  • Työskenteletkö mieluummin muiden kanssa vai itsenäisesti?
  • Haluatko auttaa työssäsi muita?
  • Haluatko tehdä mieluummin suorittavaa työtä ja näkyvää jälkeä vai suunnitella ja visioida?
  • Kestätkö hyvin stressiä?
  • Haluatko olla johtavassa asemassa?
  • Halutako olla jonkin alan asiantuntija?
  • Missä asioissa olet erityisen hyvä ja voisit antaa eniten muille?
  • Etsitkö pysyvyyttä ja varmuutta vai dynaamisuutta ja vaihtelua?

Itsetuntemus on siis kaiken A ja O. Tärkeintä varmasti on muistaa, että teet itse omat valintasi ja parhaiten ne onnistuvat, kun suot niiden tarkasteluun riittävästi aikaa. Ei myöskään ole laisinkaan huono ajatus ajatella asioita ääneen jonkun luottohenkilön kanssa.

Tarkemmin opiskelun suunnitteluun ja tavoitteisiin pääset tutustumaan kurssillamme Tavoitteet ja opiskelun suunnittelu.

Kiitokset lukemisesta ja hauskaa oppimista!