Kävimme eräässä suositussa blogipostauksessamme läpi tehokkaimpia opiskelutekniikoita hyvin yleisluontoisesti. Päähuomio tehokkaan opiskelun osalta on, että aktiiviset menetelmät tuntuvat kerta toisensa jälkeen vievän erävoiton passiivisista menetelmistä.

Aktiivisilla opiskelumenetelmillä tarkoitetaan yksinkertaistettuna mitä tahansa metodia, jossa tavoitteena on palauttaa tieto mieleen pitkäkestoisesta muistista, käsitellä sitä tai yhdistellä sitä muuhun opittuun.  Esimerkiksi muistiinpanojen tekeminen ja niiden myöhempi kertaaminen vaikkapa avainsanojen avulla on aktiivista opiskelua parhaimmillaan.

Passiivinen opiskelu taas on tiedon tankkaamista eli esimerkiksi pelkkää lukemista tai kuuntelemista. Tällöin tietoa siirtyy kyllä pitkäkestoiseen muistiimme, mutta ei välttämättä läheskään niin paljon kuin kuvittelemme ja sen palauttaminen voi olla yllättävän haastavaa.

Oppiminen on parhaimmillaan itsessään motivoiva ja merkityksellinen osa elämäämme. Lähes jokainen voi kuvailla itseään kertomalla olevansa kiinnostunut kehittämään itseään. Miksipä ei, sillä juuri kasvu ja kehitys luovat kuin itsessään tarkoituksellisuutta elämään.

Oppiminen ja etenkin opiskelu kuitenkin ovat usein myös välinearvoja, joilla saavutamme tavoitteitamme. Näistä korostunein on varmasti tulevaisuuden ammattimme ja urasuunnitelmamme. Varmasti useimmille juuri tulevaisuuteen heijasteltu tavoiteltava elämäntyyli antaa isoimman motivaatiopiikin tietyn opiskelupaikan tavoitteluun ja opinnoissa menestymiseen.

Entäpä, jos ei tiedä mitä haluaa tai ainakaan ei ole varma siitä?

Ei huolta! Tässä tekstissä käymme läpi erilaisia tapoja pohtia omia tulevaisuuden suunnitelmia erityisesti uran ja alan valinnan osalta. Erityisesti teema puhuttelee varmasti opiskelupolkunsa alkuvaiheessa olevia, mutta kaikki hyötyvät varmasti ajoittaisesta itsereflektiosta. Nykyään urasuunnitelmien vaihtaminen ja vaikkapa täysin uuden alan valtaaminen on helpompaa kuin koskaan.

Sherlock Holmes pohti romaanissa Punaisten kirjainten arvoitus muistia vertaamalla sitä ullakkoon, joka hiljalleen täyttyy työkaluista, tavaroista ja huonekaluista, joita keräämme matkan varrella. Sherlockin mukaan viisas mies kerää ainoastaan hyödyllisiä ja työskentelynsä kannalta oleellisia asioita.

Sen sijaan hänen mukaansa on järjetöntä opetella kaikkea mahdollista, sillä ennemmin tai myöhemmin ullakko on täynnä sälää, eikä sieltä löydä enää mitään. Vastaavasti opittaessa uutta jotain vanhaa unohtuu. Watson ihmettelikin Sherlockin vähäistä yleistietämystä tämän keskittyessä ainoastaan työlleen relevanttiin tietoon.

Osuiko Sherlock kuvauksessaan oikeaan?

Yksi perinteisempiä ja edelleen ylivoimaisesti käytetyin tapa oppia on lukeminen. Jokainen oppija on varmasti jossain välissä pohtinut, voisiko luku-urakasta selvitä nopeammin. Nopeushan on tehokkuutta, kukapa nyt ei tehokas haluaisi olla. Voiko siis lukunopeutta kehittää ja miten?

Kyllä voi, mutta samalla kannattaa pitää mielessä, että nopeus ei ole sama asia kuin tehokas oppiminen. Tavoitteen pitäisikin olla tehokkaampi ja sujuvampi oppiminen. Lukunopeus voi tietysti olla osa tätä yhtälöä ja erityisesti osalle opiskelijoista sen kehittäminen voi tarjota paljon etuja:

• Tiedon vastaanottamiseen (passiiviseen opiskeluun) kuluu vähemmän aikaa, jolloin voit käyttää enemmän aikaa aktiviisiin opiskelumenetelmiin
• Nopeampi eteneminen voi auttaa muistamaan paremmin tekstin sisällön
• Nopeampi eteneminen saattaa parantaa keskittymistä ja vähentää tarkkaavaisuuden harhautumista epäoleelliseen
• Auttaa materiaalien esiopiskelussa ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamisessa

Ylioppilaskirjoitukset ovat lukio-opiskelun huipentuma, joiden merkitys esimerkiksi jatko-opintojen kannalta on valtaisa. Olisi suorastaan traagista, mikäli kaiken vaivannäön ja opiskelun jälkeen et pystyisikään huippusuoritukseen varsinaisena koepäivänä. Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole parhaimmillaan stressaavassa koetilanteessa, erityisesti jos on muutenkin kova jännittämään.

Emme tässä kirjoituksessa käsittele niinkään opiskelutekniikoita tai varsinaista opiskelua ylioppilaskoetta varten, vaan ennemminkin keinoja ja vinkkejä, joilla koepäivänä pystyy todennäköisemmin omaan huippusuoritukseensa. Opiskelun ja sisältöosaamisen merkitys on tietysti kaikkein keskeisintä, mutta vireystilalla ja suorituskyvyllä voi hyvin olla jopa kokonaisen arvosanan suuruinen vaikutus.

Vuosi on aluillaan, joten on tietysti paikallaan lupailla tekevänsä kaiken paremmin ja olevansa parempi ihminen kuin viime vuonna. Myös opiskelun tehostamiseen ja helpottamiseen löytyy runsaasti keinoja, joihin kannattaa vähintäänkin tutustua. Kaikkein parasta on, että mikäli saat uudet rutiinit kuntoon, saat itse asiassa enemmän aikaan vähemmällä vaivalla.

Muista, että minkä tahansa uuden asian sisään ajaminen vaatii hieman aikaa, joten ei kannata turhautua, mikäli uusi tapa ei heti alussa meinaa onnistua tai tuottaa haluttuja tuloksia. Joskus kyse on ei-toivottujen rutiinien eliminoimisesta, toisinaan taas uusien luomisesta. Välillä myös korvaamme rutiinin paremmalla vaihtoehdolla.

Tavoite tietysti on, että oppimisesta tulee jatkossa helpompaa ja myös hauskempaa. Nappaa seuraavasti listasta muutama lupaus itsellesi vuodelle 2022. Jos uusi rutiini tarttuu, käy poimimassa pari lisää.

Oppiminen on parhaimmillaan motivoivaa, tehokasta ja tuntuu sujuvan kuin rasvattu. Aihe itsessään on niin kiinnostava, että siihen on helppo uppoutua pitkäksi aikaa unohtaen kaiken muun ympäriltä.

Sitten on oikea maailma, jossa homma ei usein suju näin helposti. Kuulostaako joku seuraavista tutuilta:

• Opiskelun työkuorma tuntuu liian isolta
• Opiskelu tuntuu kaoottiselta ja sirpaleiselta kokonaisuudelta, johon on vaikea tarttua
• Opiskelu ja uuden oppiminen ei juuri nyt motivoi
• Aivosi eivät suostu yhteistyöhön, vaikka opiskelu itsessään innostaisi
• Aikaa ei tunnu löytyvän muulle, jos opiskelun ottaa tosissaan

En halua kieltää sujuvan ja helpon oppimisen olemassaoloa, mutta useimmat meistä joutuvat kuitenkin painimaan hieman liian suurelta tuntuvan työkuorman kanssa. Tämä ei ole mikään ihme. Nykymaailma menee jatkuvasti tehokkaampaan ja hektisempään suuntaan, eikä ärsykepommitus tunnu loppuvan milloinkaan.

Kukapa ei haluaisi olla tehokkaampi opiskelija? Eikö olisi upeaa saada aikaan enemmän, mutta vähemmällä vaivalla ja työmäärällä.

Tehokkuus voi tietysti kuulostaa joskus kylmältä, kliiniseltä tai aikaamme liiankin sopivalta ikimantralta. Vaatimus olla kaikessa tehokkaampi voi nostaa sykkeet ja stressitasot heti pilviin ja ihan ymmärrettävästi. Aivan liian helposti lähes kaikki elämänalueet muuttuvat suorittamiseksi ja pakonomaiseksi täydellisyyden ja projektinomaisuuden tavoitteluksi.

Onkin oleellista muistaa, että tehokkuus on nimenomaan työkalu, jonka avulla on mahdollista palauttaa aikaa, jaksamista ja hallintaa arkeen. Kaikessa ei tarvitse eikä pidä olla tehokas, mutta opiskelun osalta se on hyvä idea. Vaikka oppiminen on aidosti merkityksellistä toimintaa, ei sen painoarvo saa ottaa ylivaltaa muun elämän kustannuksella.

Opiskelukalenteri täyttyy, deadlinet paukkuvat, jatkuva kiire painostaa ja vanha ystävämme stressi on asettunut mukavasti vakiovieraaksi sohvan nurkkaan. Tietysti myös aikaisemmin lupaamamme osallistuminen ainejärjestön sitsitoimikunnan suunnittelupalaveriin tuntuu juuri nyt todella tyhmältä ajatukselta.

Suurin osa meistä sortuu toistuvasti ylioptimismiin tulevaisuuden ajankäyttömme ja energiamme osalta. Kognitiivisia erheitä kartoittanut tutkimuskenttä onkin havainnut, että suurin osa ihmisistä kuvittelee ajankäyttönsä kapasiteetin olevan merkittävästi isompi tulevaisuudessa kuin, mitä se on juuri nyt.

Juuri tästä syystä onkin niin helppo lupautua kaikenlaisiin projekteihin ja asioihin, jotka eivät toteudu vielä. Vastaavasti opiskelukalenteri tiivistyy tiivistymistään, kun kuvittelemme jotenkin kummasti saavamme nelinkertaisesti enemmän aikaan mitä lähempänä deadlinet ovat.

Lähes suurin yksittäinen tekijä edellä mainitun tilanteen syntyyn on priorisoinnin taidon puuttuminen.

Lähes kaikilla meistä on tavoitteita, joita kohti ponnistelemme joko tietoisesti tai antamalla niiden toimia taustamotivaationa. Osa tavoitteista on häilyvämpiä unelmia siinä missä toiset ovat hyvinkin tarkkaan määriteltyjä, konkreettisia ja mitattavia.

Opiskelussa tavoitteita kannattaa asettaa ainakin niiden aineiden kohdalla, jotka vaikuttavat eniten tulevaisuuden isompiin tavoitteisiisi. Jos esimerkiksi lääkikseen pääsy on unelmasi, kannattaa lukiossa priorisoida äidinkieltä, (pitkää) matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Muutkin aineet kannattaa ottaa tosissaan, mutta ehkä voit antaa itsellesi hieman armoa niiden suhteen, jos tulokset eivät yllä ”pääaineidesi” tasolle.

Miksi tavoitteita ylipäätänsä kannattaa asettaa tärkeiden aineiden kohdalla? Eikö riitä, että teemme parhaamme ja katsomme mihin se riittää?

Halusitpa tai et, joudut lähes väistämättä tekemään muiden kanssa yhteistyötä opiskellessasi. Joskus ryhmätyöt ja massaopetus turhauttavat ja ansaitusti, kun etenisimme omaa tahtia huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin.

Toisaalta sosiaalisessa oppimisessa on myös valtavasti potentiaalia ja olisi suorastaan hölmöä jättää muiden tietotaito ja osaaminen käyttämättä, mikäli ne ovat hyödynnettävissä. Joku tietää aina enemmän kuin sinä, eikä mikään korvaa hyvää opettajaa tai esimerkkiä, jos haluat oppia jotain tehokkaasti. Vastaavasti kaverin tai ryhmän kanssa työskentely voi olla huomattavasti tehokkaampaa kuin yksin puurtaminen.

Oppimisesta ja opiskelusta löytyy valtavasti tietoa, kuten mistä tahansa aiheesta nykyään. Hakukoneesta eivät tulokset lopu kuten eivät sisällöntuottajienkaan ideat ja tavat kierrättää vanhaa sisältöä. Internetin eräs harmillinen ominaisuus on siinä, että virheellinen tieto ja haitalliset trendit saattavat elää tarpeettoman pitkän elämän tai ottaa jopa vallan yleisessä ajattelussa.

Myös oppimiseen liittyy paljon sitkeitä myyttejä, jotka oppimistutkimus on jo aikaa sitten osoittanut virheellisiksi tai vähintään harhaanjohtaviksi. Ne kuitenkin elävät voimissaan ja vaikuttavat vahvasti jopa opettajien ja opetuksen suunnittelijoiden ajatusmaailmaan, puhumattakaan opiskelijoista, jotka etsivät tietoa oman oppimisensa kehittämiseen.

Uudet lukion opetussuunnitelman perusteet astuvat voimaan elokuussa 2021. Perusteita ja lukio-opetusta kehitetään ja uudistetaan säännöllisesti, mutta tällä kertaa luvassa on tavallista suurempia muutoksia, jotka muuttavat lukio-opiskelun arjen kokonaisuudessaan.

Lue tästä parhaat keinot varautua uudistuksiin!

Opetushallitus julkaisi uudet lukion opetussuunnitelman perusteet 2019. Uudistunut LOPS on tarkoitus ottaa käyttöön elokuussa 2021 syyslukukauden alkaessa. Muutoksia perusteisiin on tehty aikaisemminkin, mutta tällä kertaa kyseessä on poikkeuksellisen suuri uudistus, joka muuttaa nykymuotoisen lukion opiskelutavat ja tavoitteet kertaheitolla.

Esimerkiksi kurssimuotoinen opiskelu korvataan opintojaksoilla, jotka taas rakennetaan erillisistä moduuleista. Yksi opintojakso voi koostua monen eri oppiaineen moduuleista, joita yhteiset teemat yhdistävät. Jatkossa opiskelijat eivät suorita kursseja vaan opintopisteitä, joita kertyy tietty määrä moduulien laajuudesta riippuen.

Oppiaineiden sisältötavoitteiden lisäksi jokaista ainetta yhdistää joukko laaja-alaisia metatavoitteita kuten ympäristöteemoja, yhteiskunnallisen vaikuttamisen teemoja ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämisen taitoja. Laaja-alaiset taidot myös arvostellaan osana oppiaineiden arvostelua.

Koe tai tentti jännittää lähes aina, vaikka kyseessä ei olisi edes kovin tärkeä suoritus. Jännitys on täysin luonnollinen reaktio kokiessamme alitajuisesti olevamme uhkaavassa tai ylimääräisiä voimavaroja vaativassa tilanteessa. Koetilanne ei tietysti aiheuta fyysistä uhkaa, mutta suoriutumistaso määrittelee kuitenkin osaamistasosi ja mahdollisesti jopa osan suhtautumistasi itseesi oppijana. Kukapa haluaisi saada huonon arvosanan?

Pieni jännitys on paikallaan ja jopa parantaa suoritusta auttamalla kohdistamaan huomion suoritettavaan asiaan. Ylimääräinen jännitys kuitenkin saattaa lamaannuttaa ja pahimmillaan jopa pilata suorituksen. Erityisesti tärkeät kokeet kuten ylioppilaskokeet ja pääsykokeet saattavat aiheuttaa osalle valtavia paineita, jotka syövät huomattavan osan henkisestä kapasiteetista.

Lopputulos kokeessa on valmistautumisen ja koesuorituksen summa. On tavallista, että valmistautuminen hoidetaan huolella, mutta itse koesuoritukseen ei panosteta laisinkaan ennen kuin se tulee vastaan. Onko siis mikään ihme, että tilanne jännittää ja tuntuu irralliselta.

Käydään läpi, miten voit valmistautua koesuoritukseen jo etukäteen.

Jokainen opiskelija tietää, miltä stressi tuntuu ja aivan yhtä moni pitää sitä varsin epämiellyttävänä olotilana. Deadlinet paukkuvat ja tenttiä tai kokeita pukkaa toisensa perään. Tuntuu siltä, ettei mihinkään pysty keskittymään kunnolla ja kaiken kukkuraksi aivot tuntuvat toimivan puolitehoilla.

Mikä neuvoksi?

Aloitetaan pohtimalla, mistä stressi oikeastaan johtuu.

Ulkoiset stressitekijät aktivoivat kehosi sympaattisen hermoston, joka puolestaan aktivoi kehollisen vastauksen koettuihin uhkatekijöihin. Tällöin puhutaan taistele tai pakene -reaktiosta, ja nimi onkin varsin kuvaava.

Elimistö tinkii useista toissijaisista toiminnoista ja verenkierto ohjautuu isoihin lihaksiin sekä niihin aivojen osiin, joissa nopea päätöksenteko ja aistihavainnot tehdään. Hitaalle ja analysoivalle ajattelulle ei uhrata kallisarvoista energiaa tai aikaa.

Oppiminen on todella laaja käsite, sillä lähes kaikki muutokset toimintatavoissa voidaan oikeastaan kuvailla oppimisena. Oppimista tapahtuu silloin kun kuulet uuden sanan vieraasta kielestä kuten myös keksiessäsi uuden tavan pestä astiat yhä tehokkaammin. Erityisesti taitojen oppimisessa käytännön tekeminen ja harjoittelu korostuvat siinä missä uuden tiedon opettelussa tiedon hankkiminen ja soveltaminen eri keinoin on keskeisessä roolissa.

Karkeasti on kuitenkin mahdollista jakaa lähes kaikki oppiminen kolmeen isoon kokonaisuuteen, joiden sisään mahtuu lukuisia alakategorioita. Tehokas oppija ymmärtää kaikkien kokonaisuuksien hyödyn ja pystyy käyttämään niitä tehokkaasti oppimisprojekteissaan.

Aivomme eivät ole viritetty ymmärtämään tai muistamaan monimutkaista tai abstraktia tietoa. Luonnonvalinta on pitänyt huolen siitä, että konkreettinen ja selviytymisen kannalta oleellinen tieto priorisoituu aivoissa. Esivanhempiemme aikana sapelihammaskissaa ei paettu ratkaisemalla yhtälöitä tai ryhmästatusta nostettu luettelemalla juridisia periaatteita.

Tästä syystä muistamme tiivistettyä ja konkreettista tietoa huomattavasti paremmin kuin suurinta osaa materiaaleista, joita tankkaamme ensimmäisestä luokasta asti opintiellämme. Tehokkaimmat opiskelutekniikat ottavat tämän huomioon muovaamalla tiedon tiivistyksiksi tai muotoon, joka on aivoillemme helpompi käsitellä. Tästä syystä esimerkiksi muistitekniikat perustuvat usein todella selkeisiin räikeisiin mielikuviin.

Tässä blogitekstissä tutustumme tiivistelmien tekoon sekä asian yksinkertaistamiseen. Jälkimmäinen tunnetaan nimellä Feynmanin tekniikka, ja nimen alkuperäkin selviää sinulle tuota pikaa.

Suurin osa oppijoista hallitsee hyvin tiedon vastaanottamisen ja hankkimisen menetelmät. Käytännössä tämä tarkoittaa lukemista tai opiskelumateriaalien tankkaamista jollain muulla tavalla. Kompurointi alkaa siinä vaiheessa, kun tiedolla pitäisi tehdä jotain, esimerkiksi soveltaa koetilanteessa. Tieto ei vain kerta kaikkiaan tunnu palaavaan mieleen muuten kuin hajanaisina palasina.

Ongelma liittyy hyvin todennäköisesti kertauksen suhteellisen pieneen osuuteen opiskeluajasta tai sitten vääränlaisiin kertausmenetelmiin. Lukeminen ja muu tiedonhankkiminen tuntuu tehokkaalta ja on suurimalle osalle kaikkein tutuin tapa opiskella.

Oppimistutkimukset ovat kuitenkin liikuttavan yksimielisiä siitä, että aktiiviset eli tietoa käsittelevät, muokkaavat ja sen aktiivisesti työmuistiin palauttavat menetelmät ovat huomattavasti tehokkaampia oppimisen kannalta.

Kuulostaako seuraava tapahtumasarja tutulta: 

Aiot lukea kokeeseen yhteensä 10 tuntia ja koe on viiden päivän päästä. Suunnittelet opiskelu-urakkasi niin, että opiskelet joka päivä 2 tuntia ja käyt nappaamassa kokeesta kiitettävän. 

Todellisuudessa havahdut viimeisenä iltana ennen koetta YouTuben äärestä myöntäen, että sinun on vihdoin aika aloittaa lukeminen. Luet kuusi tuntia aina aamutunteihin asti, mutta totuuden nimissä viimeisestä kahdesta tunnista ei ole paljoa muistikuvia. Heräät muutaman tunnin unien jälkeen ja yrität vielä aamupuurolla lukea muistiinpanojasi muutamaan otteeseen läpi. 

Muistiinpanojen tekeminen on lähes välttämätön vaihe tehokkaassa ja aktiivisessa opiskelussa. Muistiinpanojen tekeminen vie oman aikansa, joten tehokkuus ja valikoivuus korostuvat. Jokaisella on oma tyylinsä, mutta käymme tässä läpi muutamia yleisiä periaatteita, joiden avulla otat parhaan mahdollisen hyödyn irti raapustuksistasi.

Miten valmistautua pääsykokeisiin?

Todistusvalinnan osuus korkeakoulujen pääsypaikoista korostuu nykyään, mikä on vähentänyt pääsykoevalinnalla sisään pääsevien osuutta. Osalle pääsykokeet ovat kuitenkin ainoa reitti päästä sisään unelmien opiskelupaikkaan, joten huolellinen valmistautuminen kokeeseen on kaikki kaikessa.

Valmennus- ja preppauskursseja pääsykokeita varten löytyy nykyään lähes jokaiselle alalle, eikä niihin investointi ole laisinkaan huono idea. Joskus kuitenkin rahallinen tilanne tai aikataulut eivät anna myöten tai sitten kurssin muotti ei vain sovi sinulle. Osa arvostaa mahdollisuutta työskennellä omaan tahtiin itselleen sopivilla menetelmillä.

Lähes jokainen varmaan haluaisi muistaa tehokkaammin. Kukapa ei olisi unohtanut kriittistä tiedonmurua kokeessa tai joutunut kiusalliseen tilanteeseen, kun hiljattain tavatun henkilön nimi katoaakin mielestä tavatessa tämän uudestaan.

Suurimmalle osasta opiskelijoista on myös varsin tuttua opiskella aihe tarkasti ja vielä kerratakin, mutta silti tiedon palauttaminen ja järjestäminen mielessä on perin hankalaa. Tämä on ymmärrettävää, sillä aivomme eivät ole kehittyneet muistamaan abstraktia tietoa tai laajoja teoreettisia kokonaisuuksia.

Opitko parhaiten kuulemalla, lukemalla vai kenties tekemällä itse? Vai oletko erittäin visuaalinen oppija, joka muistaa kaiken näkemänsä?

Ihmisten luokittelu ja yksilöinti heidän korostuneiden oppimiskanaviensa perusteella on ollut suosittu aihe oppimiskeskustelussa siitä saakka, kun ne nousivat pinnalle 1970-luvulla. Ajatus siitä, että voimme yksilöidä oppijoita sillä perusteella, miten he oppivat parhaiten on varsin kiehtova, mutta valitettavasti pääosin myytti ja suhteellisen hyödytön työkalu.  

Voit ymmärtää ja oppia kokonaisuuksia kahdella tavalla: joko ymmärrät ensin osatekijät, joiden kautta kokonaisuus muodostuu tai sitten hahmotat ensin kokonaisuuden, jonka jälkeen syvennyt yksityiskohtien oppimiseen.

Kumpi on parempi lähestymistapa? Arvasit oikein, jälkimmäinen. Kumma kyllä valtaosa opiskelijoista ja oppijoista noudattaa tapaa yksi. 

Eikö olisi upeaa, jos voisit sormia napsauttamalla aloittaa intensiivisen keskittymisen, työskennellä häiriöttömästi, olla jatkuvasti motivoitunut ja tuntea, kuinka aivosi imevät tietoa pesusienen lailla?

Tiedät yhtä hyvin kuin minä, että moinen on toiveajattelua.

Tosi maailmassa joudumme jatkuvasti työskentelemään pitääksemme keskittymisen yllä ja tiedostamattomat häiriöt ja kiusaukset vaanivat aina nurkan takana.

Jokainen tietää, että minkä tahansa asian tekeminen on uskomattoman vaikeaa, jos motivaatio on vähissä tai sitä ei ole laisinkaan.

On myös tuiki tavallista, että motivaatio liikkuu aaltoilevana liikkeenä. Ei kannata olla huolissaan, jos joka aamu ei tunnu maailman siisteimmältä jutulta avata tenttikirjaa, vaikka olisikin opiskelemassa unelmiensa opiskelupaikassa. Tämä on täysin normaalia.

On erittäin helppoa suunnitella opiskelevansa seuraavan viiden päivän aikana kaksi tuntia tehokkaasti joka päivä, jonka jälkeen olemme valmiita esimerkiksi tenttiin. Suunnitelmissa opiskelu on aina keskittynyttä ja häiriötöntä. Saamme paljon aikaiseksi ja etenemme jopa tavoitevauhtia nopeammin. Mahtavaa!

Todellisuus on kuitenkin lähes aina kaukana tästä utopiasta. Pitkäkestoinen intensiivinen keskittyminen on meille paitsi lajityypillisesti melko hankalaa myös altis jatkuville häiriöille, muutoksille ja keskeytyksille. 

Mikä on paras tekniikka opiskella? Millä tavalla opiskellen saa parhaat arvosanat ja pääsee vähimmällä työmäärällä? 

Valitettavasti yksinkertaista vastausta ei voi antaa. Parhaat opiskelutekniikat ovat usein yksilöllisiä ja niiden käyttö on tilannesidonnaista. Esimerkiksi matematiikkaa kannattaa opiskella tyystin eri tavalla kuin historiaa. 

Älä kuitenkaan vaivu epätoivoon. Oppimistutkimukset ovat antaneet meille valtavasti hyödyllistä tietoa siitä, miten opimme tehokkaimmin, ja miten aivomme toimivat oppiessaan uutta. Näin ollen voimme rakentaa oman yksilöllisen opiskelustrategiamme parhaiten menestyneiden tekniikoiden avulla ja soveltaa sitä juuri oikeassa paikassa oikealla tavalla. 

Pärjäsin yliopistossa varsin hyvin. Mitä pidemmälle opintoni etenivät, sitä haastavammiksi ne tietysti muuttuivat. Menestyin kuitenkin paremmin, vaikka käytin vähemmän aikaa opiskeluun kuin opiskelun alkuvaiheessa. 

Yliopiston viimeisinä vuosina tein samaan aikaan töitä ja olin mukana jos jonkinlaisessa projektissa. Aikaa ei kerta kaikkiaan ollut uhrata määräänsä enempää yksittäiselle kurssille tai tentille. Varmasti jokainen opiskelija pystyy allekirjoittamaan saman.